maanantai 26. tammikuuta 2009

Leipää ja yksi pipo


Reilu vuosi sitten Perfektionisti-idealisti-hippi oli vakaasti päättänyt opetella leipomaan hyvää ruisleipää. Saimme vieraaksemme kokeneen leiväntekijän, tuliaisiksi 10 kiloa ruisjauhoja, kannellisen puusaavin, hiertimen, koivuvarvun ja mikä tärkeintä: hyvän taikinajuuren. Idealisti sai seurata, miten kokenut leiväntekijä tekee leipää, ja millaiselta näyttää ja tuntuu hyvä taikina.

ohje:
3 litraa vettä
noin 3 kiloa jauhoja
hyppysellinen suolaa
paljon lämpöä


Oppien jälkeen alkoi ankara harjoittelu. Oli sitä ruisleiväntekoa harjoiteltu ennen oppien saantiakin, mutta nyt harjoittelu oli selvästi määrätietoisempaa. Harjoittelun tueksi Idealisti haki lisäneuvoja kirjoista: Rauramo, U. (2004) Ruis -- Suomalaisten salainen ase sekä Nurminen, A. Salo, A-L. (1980) Leivät, kukot ja piirakat perinteiseen tapaan.

Leivonta kerta leivontakerran jälkeen leivästä alkoi vähitellen tulla aina parempaa ja parempaa. Vuolukivisen leivinuunin lämmittäminen juuri ruisleivän paistoon sopivaksi alkoi vähitellen onnistua.



Siinä vaiheessa kun minusta leipä oli erinomaista, kerrassaan maukasta, perfektionisti harmitteli leipään syntyneiden kanjonien syvyyttä tai leivän muka ei niin täydellistä rakennetta. Tänään perfektionistilla oli todellinen ongelma: hän ei löytänyt tekemästään leivästä mitään vikaa. Ehdotin, että leipä oli yksinkertaisesti täydellistä. Perfektionisti oli toista mieltä: "Kyllähän tässä nyt jotain vikaa täytyy olla!"



lanka: 7veli kaksinkerroin
puikot: 5 mm
ohje: ainaoikeaa tasona, lyhennetyin kerroksin

Muiden blogeja selatessani olen nähnyt monia kivoja pipoja. Idealistin leipoessa, minä neuloin yhden päähineen. Tästä tosin ei tullut niin kiva, kun ajattelin, mutta tuotosta kävimme kuvaamassa lähitienoon maisemissa.


keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Toinen huivi

Toinen huivini, toinen pitsineuleeni, mutta ensimmäinen kolmiohuivini ja ensimmäinen sininen neuleeni. Tämä oli myös ensimmäinen keskeltä niskaa aloitettu huivi. Hyvä systeemi: jos on aloittelija, eikä vielä osaa arvioida lainkaan langanmenekiä.

Alkukommellusten jälkeen huivia oli kiva tehdä. Varsinkin siinä vaiheessa, kun opin kutomaan kuviota ulkomuistista ja osasin korjata laskuvirheeni joutumatta purkamaan vähintään kolmea riviä.


lanka: Pirkanmaan kotityön ohut pirkkalanka
puikot: 3,5 mm
ohje: Minttumaari Ullasta


Reunasta jätin viimeisen mallikaavion kutomatta, koska minusta huivi oli kaunis näin. Sillä ei ollut yhtään mitään merkitystä, että yksi vyyhti riitti tarkalleen tähän asti.. Mutta totta puhuen tykkään, että asiat ovat yksinkertaisia.




Huivin pitsikuvio tuo mieleeni Sulkahernepensaat, jotka kasvavat pihamaalla.


maanantai 19. tammikuuta 2009

Ompelen, ompelet

Ompelemme...

..Ja meitä tarkkaillaan.


Jos ompelukone on langoitettuna, täysin ajovalmiina pöydällä ja on juuri nähnyt jonkun siinä ompelevan, niin ompelukärpäsen puremalta ei voi välttyä. Meillä ompelukone houkuttaa joskus myös Idealisti-hippiäkin.



Mikäli jokin vaate vaatii korjausta, sen sijaan että Idealisti toisi vaatteensa minulle, hän kysyy, että voiko tällä langalla ommella tätä kangasta. Pakkasten taas paukkuessa hän on huomannut tarvitsevansa takinhihoihin lisäsuojaa kylmää vastaan. Hihan sisäpuolelle tulee pala fleeceä lämmikkeeksi.

Koska ompeleminen on kivaa, en minäkään kauaa kykene katselemaan, kun toinen ompelee. Housupaikan innoittamana tein neulatyynyn.

Kuinkahan pitkään mä kykenen käyttämään neulatyynyä, kun mulla on pakonomainen tarve ryhtyä järjestelemään neuloja johonkin värisysteemiin. Ehkä mä tarvitsisin yksivärisen neulapakkauksen. Voisin sitten tehdä muodostelmia.

perjantai 16. tammikuuta 2009

Paikkoja


"Mä vaan maalaan tän yhen tuolin, en mä sotke." Joo niin varmaan, en sotke ainakaan itseäni. "Ja muistan kyllä varoa tota naulaa." Sotkin sekä paidan että housut ja istuin siihen naulaan. Ja ne housut repes. Siihen naulaan jäivät kiinni.

Mä sain näin kivan paikan housujeni takamukseen!

Se paita. Tottakai osuin rintapielellä juuri maalattuun tuoliin. Ei se nyt niin paha sotku ole, mutta juuri sellaisessa kohdassa, että sen huomaa heti.

Kuinka sopivasti äiti olikaan lahjoittanut minulle vanhoja verhokankaita. Molemmat paikat ovat samasta verhosta, Tampellan Taivaanradasta. Kangas on vähän villi ikkunalle nyt, mutta 80-luvun alussa se oli pop. Tähän paitaan tämä kankaankohta sopii näin hyvin.


Verhokangas muuttui myös muutamaksi kestoksi. Ohjeet löytyvät täältä.


Idealisti-hippi kävi hakemassa postista paketin. Siinä oli lahja, joka ei ihan synttäriksi Suomeen ehtinyt. Nyt loppui hammastenkiristely kangasta leikatessa, japanilaiset räätälinsakset leikkaavat kuin unelma.

Saksien mukana tuli seikkaperäiset teroitusohjeet englanniksi ja saksaksi. Lueteltuna oli mm. vesihiomakivien karkeudet. Mikäli jokin jäi epäselväksi, löytyi puhelinnumero teroituspalveluun. Ja jos sittenkään ei ymmärtänyt, mahdollisuutena on lähettää työvälineet heille teroitettavaksi.

keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Huivi

Helleborus on valmis! Tästä tuli ihana.

riippumatossa riippumassa


Mikä ihme siinä on, että sitä vain välttelee jotakin pientä tekemistä. Helleborus-huivi odottaa vieressä pientä korjaamista, mutta ei, se työ ei vain osu käsiin. Pitää ihan pakottaa itsensä ryhtymään työhön. Ja kas kummaa, päättelyrivi on purettu ja tehty hetkessä uudelleen. Jo korjuun alkumetreillä ihmettelen ääneen, miksi tämän aloittaminen oli niin vaikeaa. Päättely kannatti uusia: reuna lakkasi lerppumasta, ja se on siisti.

pingottumassa


Koskaan aikaisemmin en ole pingottanut mitään neuletta, mutta tämä huivi selväsikin kaipasi suoristelua. Ihmettelin, mihin neulaisin työn kiinni. Pöytälevyt ovat suoria, mutta eihän siihen neula pure. Jos pöydän päällä olisi pyyhe.. Se pyyhe pitäisi ensin olla jotekin kiinni pöytälevyssä. Tässä vaiheessa ajattelin, että kaikkein helpointa olisi lyödä työ nauloilla kiinni suoraan pöytälevyyn. Pöytä tosin voisi olla muutaman vuoden päästä vähän kärsinyt.

Onneksi sitten netissä surffatessani näin jossain kuvan, jossa neuletta neulataan pingottumaan ja sen alaustan tulkitsin sohvaksi. Varapatja, se on sopiva alusta! Ja voin unohtaa ne naulat.

lanka: 100% villalanka Sykäräisen lampolasta
puikot: 5mm
ohje: mustaa villaa -blogista


maanantai 12. tammikuuta 2009

Lämmintä

Kämmekkäät valmistuivat juuri sopivasti, kun kelitkin alkoivat lämmetä. Tuntuvat hyvälle ja ilmeisesti näyttävätkin hyvälle, koska perfektionisti-idealisti-hippikin tuumaa, että tahtoisi pitää niitä käsissään. "Jos ne nyt vaan olis jonkun toisen väriset."


lanka: anny blatt: flamenco
puikot: 6 mm
ohje: suorakaide ainaoikeaa




Uudet rannustimet on niin kivat, että ne käsissä täytyi heti mennä kameran kanssa takapihalle. Pakkanen on huurtanut tienoota monta päivää, se näkyy eilisissä kuvissa. Tänään ollaan plussan puolella.

sanovat seitakiveksi


pihasauna


sunnuntai 11. tammikuuta 2009

Puikoilla

Helleboruksen innoittamana olen aloittanut seuraavan huivin: Minttumaarin Ullasta. Kuten sanottu olen aloittelija sekä ohjeen luvussa että pitsineuleissa, sain tämänkin huivin alun tehdä kolmeen kertaan. Ohjeessa sanotaan mallikuvion olevan symmetrinen, mutta jos vasemman puolen huivia tekee peilikuvana, kavennukset kallistuvat erisuuntiin. On sillä mitään merkitystä? En tiedä, mutta tottahan puoliskoiden tulee olla vastakappaleet toisilleen? Tietysti kokeilin ensin peilikuvana neulomista. Luultavasti tein jonkin laskuvirheenkin, mutta kolmannella yrittämällä unohdin peilikuvat.

Onko olemassa jokin yleinen tapa, miten ohjeet kirjoitetaan ja miten niitä luetaan? Tietääkö joku?

Minttumaari on kuitenkin alkanut edistyä hyvin ja olen tykästynyt kuvioon.


Toisaalta pakkasen ja viileäksi menevän pirtin innoittamana olen aloittanut uusien kämmekkäiden kutomisen. Sain lahjaksi anny blattin flamenco -lankaa. Oi, se on ihanan pehmoista. Näistä kämmekkäistä tulee heti suosikkini!


Jostain syystä olen pitsineuleiden ohella innostunut myös ainaoikean jäljestä.

lauantai 10. tammikuuta 2009

Uudet merkit, uusi mittari

Olen ollut täysin tietämätön silmukkamerkkien kätevyydestä. Aiemmissa kalorimitareissa olen aina kieputtanut lankaa puikolle käännöskohdan merkiksi. Jos kieputus pitää uusia joka rivillä, alkaa se jo tuntua turhauttavalta.

Uusi kalorimittari oli jo puikoilla, joten päätin tehdä silmukkamerkit itse. Kotoa löytyi savesta tehtyjä palleroita ja sopivaa nyöriä. Merkit pääsivät heti testiin. Ja. Jep, nehän toimivat!

Calorimetryn tekeminen muuttui mielekkäämmäksi ja työ tuntui valmistuvan hetkessä.


lanka: schoeller&stahl:cornwall
puikot: 4 mm
ohje: knitty


perjantai 9. tammikuuta 2009

Melkein valmis


Helleborus


Ihaillen olen katsellut pitsineuleita. Viimein päätin kokeilla sellaista itsekin. Alun hankaluuksien jälkeen tekeminen oli mukavaa. Paljastan nyt olevani aloittelija ohjeenluvussa: luulin tietysti, että jokainen ohjerivi luetaan samasta suunnasta. Kuviosta tuli hieman hassua, ja työn alku meni purkuun. Taisin minä ihan aluksi kokeilla toistaa yhdellä neulerivillä kokorivin ohjetta, enkä pelkästään mallikertaa: tulos ei oikein ollut kiva. Vihoviimein ymmärsin kokeilla lukea parittomia rivejä oikealta vasemmalle ja parillisia vasemmalta oikealle.

Huivi pitäisi vielä pingottaa, kun se tahtoo sivureunoistaan mennä rullalle. Sitä ennen päättelyrivi pitää kyllä purkaa, sillä siitä tuli aivan liian löysä. Vähän ehkä lyhyeksikin huivi jäi, kun lanka loppui. Mutta toisaalta talvi- tai syystakin alle se on juuri sopiva. Tykkään! Kuvio huivissa on kaunis, ohjeen tekijälle kaunis kiitos!


lanka: 100% villalanka Sykäräisen lampolasta
puikot: 5mm
ohje: mustaa villaa -blogista

Lahjontaa

Kummilapsi sai synttärilahjakseen mäyräkoiran. Minulla oli joskus kirjastosta lainassa vanhahko pehmolelukirja, josta piirsin pehmoeläinten kaavoja talteen. Vihdoin olen saanut kaavat käyttöön, mutta kirjan nimet ja kaikki olen unohtanut. Toivottavasti löydän kirjan vielä, jotta voin laittaa tiedot tänne.



Kummilapsi sai joulunaikaan lahjaksi pipon. Meillä ei ole tarpeeksi pienipäistä mallia. Herätin Saalistajan päiväunilta. Hyvin on suvaitsevainen malli, vaikkei se niin kovasti salamanvälkkeestä perustakaan.

lanka: 7veli
puikot: 3,5 mm & 4 mm
ohje: Moda 6/08


Moni muukin lapsi sai jouluna pipon.




Tai kaulaliinan.

lanka: 7veli
puikot: 5 mm
ohje: plaza.fi

torstai 8. tammikuuta 2009

Tästä kaikki alkoi

Villapaita, jonka piti olla valmis vasta jouluna 2009. Suuren projektin kohdalla on hyvä olla riittävän väljät aikarajat, mutta tavotteita pitää olla. Puolitoista vuotta yhden paidan tekemiseen tuntui ihan sopivalta ajalta. Hieman innoistuin ja kudoin sen valmiiksi jo parissa kuukaudessa, kuvauksen aikaan elettiin loka-marraskuun vaihdetta 2008.

lanka: sekoitelankaa paikallisen lankaliikkeen alekorista
puikot: 4 mm
ohje: garnstudio

Ohje oli kirjoitettu huomattavasti paksummalle langalle ja 8 mm puikoille, joten ensimmäiseksi villapaidaksi työssä oli vähän liikaa sovellettavaa. Vartalo-osan kutominen sujuikin ongelmitta, mutta hihojen saaminen sopiviksi olikin jo hankalaa. Ekan hihan purin 3 kertaa. Paidan olen ottanut käyttöön mieluusti, joten lopputulokseen olen tyytyväinen. Vaikka: ne hihat voisivatkin istua vielä paremmin.

Se hiha passaa vihdoin - 4 kerta toden sanoo!



Hihaa sovitellessa ehti melkein mennä hermot. Välityönä valmistui tarpeeseen kaksi calorimetrya. Kerrassaan nerokkaita hiuspantoja, jotka lämmittävätkin juuri sopivasti.


lanka vaaleassa: schoeller&stahl:cornwall
puikot vaaleassa: 4 mm

lanka sinisessä: schoeller&stahl:Limbo
puikot sinisessä: 3 mm

ohje: knitty


Villapaidan valmistumista odotellessa myös perfektionalisti-idealisti-hippi tuntui tarvitsevan uutta päänlämmikettä. Piti olla sitten lämmin, pyydettiin. Ajattelin, että jos on paksua lankaa ja ohuet puikot, lämmintä pitäisi tulla. Ehkä siitä tulikin lämmin, mutta tuuli kuulemma viuhuu neuloksesta läpi. Perfektionisti pukeekin tuulella ylleen kaksi pipoa, ja pyytää fleecevuorta päänlämmikkeeseensä. Olen luvannut tehdä fleecevuoren.

lanka: 7veli kaksinkertaisena
puikot: 3,5 mm
ohje: suorakaide ainaoikeaa


Päänlämmike sopii hyvin idealisti-hipin aiemmin valmistuneisiin lapasiin, jotka ovatkin olleet kaikesta päätellen mieluisat.

lanka: huopanen
puikot: 5 mm
ohje: huopasen vyötteestä