Valkoinen pukki on jo päässyt uuteen kotiin, mikä on toisaalta helpotus, toisaalta harmistus. Väinöpapan kanssa on nyt helpompi touhuta, se seurailee kiltisti perässä ilman liekanaruakin. Se tykkää olla lähellä, kiipeillä ja syödä. Se syö kaikkea! Oksat kelpaavat samoin kuin männynkuori ja tuohi. Lempipaikkoja pihassa ovatkin hyvien nurmien lisäksi pöllipino, pintalautakasa sekä puupinot. Yksin Vänöpappaa ei voi pitää missään muualla kuin tallissa, ja sinnekin jäädessään se ensialkuun aina päkättää ja huutaa.
Puupinot ovat olleet tarkassa rasitustestissä.
Puupinot ovat olleet tarkassa rasitustestissä. 
Saalistaja on kiinnostunut Väinöpapasta, mutta liian läheiseksi käyvälle pukille se kyllä näyttää myös käpälää.
Sir Lancelot kävi jo kerran ulkona. Hetken pihassa kuopsuteltuaan tyyppi otti ja katosi. Löydettiin se sitten onneksi lähimetsästä, josta se tuli ihan omia aikojaan pihamaalle pyörimään. Sisälle talliin laitto oli tosin hieman hankalaa, ja asiaa ei ehkä auttanut yhtään se, että Saalistaja koitti saalistaa kukkoa. Ajamalla mekään ei kukkoa sisälle saatu, kukko oli liian vikkelä eikä se tajunnut mennä tallin ovesta sisään.
Iltasella tilanteen rauhotuttua kukko alkoi seurata pihalla sekä vuohea että minua. Lopulta kukko seurasikin meitä talliin asti, ja oikein innostui potpottamaan, kun huomasi oman karsinansa.
Kanojahan me olemme etsineet kukkoselle. Mie aattelin aluksi, että yksi kana olisi riittävästi. Sitten luimme, että yksi kana kukon seurana stressaantuu liikaa. Ajattelin, että noin 3 kanaa olisi ehkä sopivasti. Idealisti taas halusi alkujaan 3-4 kanaa. Yhden yön yli nukuttuaan tuumasi, jotta sellainen 5-6 kanaa ois kiva. Tänään myö sitten saatiin silkkikanoja: 7 kanaa sekä yksi kukko lisää!
