The light on winter
Talviaamuna joutuu odottamaan pitkään ennen kuin aurinko nousee.
Kello on 9.40.
It is already 9.40 when the sun is rising.
Auringon noustessa maiseman värit muuttuvat nopeasti.
On aamupäivä, 10.20.
The colors are changing fast. it is 10.20.
Kello on 12.20.
Pilvisenä talvipäivänä valo on hyvin tasaista, ja kuvaa voisikin luulla mustavalkoiseksi.
Lumi näyttää valkoiselta ja taivas vaaleanharmaalta. Valoa on niin niukalti,
että havupuiden vihreys täytyy melkeimpä tietää.
On a cloudy winter day the scenery is peaceful.
You could easily think the picture to be b&w. The snow looks white and the sky light gray.
The spruces are green, but there is so little light that you have to know it.
Illalla 15.30 aurinko on jo laskenut horisontin taakse.
Valkoinen lumi näyttää siniseltä, jota on taitettu violetilla.
Puusto on hyvin tummaa ja yksittäiset puut erottuvat vain vaaleampaa taivasta vasten.
It is 15.30 and the sun has gone below the horizon.
The snow looks blue and violet.
The forest is so dark that you can see single trees only against the lighter sky.
Maaseudulla, jossa keinovaloja on vähän kuunvalo tuntuu voimakkaalta, jopa epätodelliselta. Luminen maasto heijastaa paljon valoa ja ihmisen silmä tottuu nopeasti tasaisen hämärään valaistukseen. Kuunvalo on sinertävää, mutta sinisyys on kuitenkin ihan erilaista kuin päivällä. Jos päivällä sinisyys on punertavan sinistä niin yöllä sinisyys on vihertävää. Tai siis kellohan on tässä vasta 17.45. Tämä kuva on otettu noin sekunnin suljinajalla ja f / 1.4 aukolla.
On countryside where there is minimal amount of artificial light, the moonlight feels strong and almost surreal. Plenty of light is reflecting of the snow and your eyes get easily used to the dim lightning. The moonlight is blue, but the blueness is far different than the blueness on daytime. The moonlight is greenish blue when the blue on daytime is reddish. It is only 17.45 and it is night. This picture is taken with shutter 1" and f / 1.4.
