torstai 11. marraskuuta 2010

Koiralle koti



Vieraat se saattaa haukkua pystyyn.
Tutuista vieraista se villiintyy: hyppii ja koittaa nuolla nenää.
Meitä se tervehtii kesysti heiluttamalla häntää.

The guests are barked at loudly.
When meeting friends he goes nuts: jumps and tries to lick their nose.
We are greeted mildly by waving the tail.


Täällä maalla tuon koiran kanssa pärjää aika hyvin. Sen kanssa voi aamuisin käydä talon takaa alkavassa ryteikössä, jossa se saa rymytä vapaasti. Päivällä pitää lähteä ulos hihnassa, jos kanat ovat pihassa vapaana, koska koira selvästikin tykkäisi saalistaa. Iltaisin koira saa taas juosta vapaana pihassa.

It is quite easy to have a dog when living on countryside. In the evening and in the morning he's galloping free on the grounds. Only during the daytime he goes out on the leach, for our chickens might be out and the dog is too keen to hunt them.


Seitsemänvuotias koira ei jaksa välitää kissasta lainkaan. Kissakin muistaa kiertää koiran kaukaa, kun on joutunut jo kolmasti hampaisiin tai melkein. Mitäs rupeaa takomaan kynsillään koiran otsaa. Nyt ne mieluummin väistävät kuin kohtaavat toisensa, ja muistavat olla varovaisia ovensuissa.

Vahdissa.
Tähän taloon ei enää tulla huomaamatta!
Guarding.
You can not enter this house without noticing!

5 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Voi miten hurmaava!

Anonyymi kirjoitti...

Onpa koiruudella ihastuttavia ilmeitä ja lennokas juoksuaskel. Nauttii selkeästi olostaan...
Ihanaa talvea ja adventtiaikaa.
Sari

Lankastia kirjoitti...

Kiitos Satu!

Kiitos Sari! Juu, tuo koiruli kyllä osaa välillä olla melkoinen kenguru :)

Ninnu kirjoitti...

Ihanaa, että hän sai teiltä kodin! ja te hänet!

Lankastia kirjoitti...

Kiitti Ninnu!
Ollaan kyllä tykätty tästä koirasta, kun on niin hauska tyyppi, hyvätapainen ja kivasti peruskoulutettu. Mä en ole ollut yhtään koiraihminen, joten tälläinen vanha ja osaava koira on varmasti paras tapa harjoitella olemaan.