Ihan hyvin meillä on alkanut elo uusien perheenjäsenten kanssa sujua. Molemmat pukit pääsivät jo kerran karkuun, kun saivat nahkaiset kaulapantansa katki. Lisäksi Saalistaja on selkeästi sitä mieltä, että kukko olisi mitä mehevin ateria.
Väinöpappa on meidän oma vuohi.
Väinöpappa on varsinainen sylivauva. Se änkee heti syliin nukkumaan tai syömään paidanhelmoja, jos istahtaa tuolille.
Poutapilvi on meillä hoidossa. Se pitää Väinöpapalle seuraa ainakin siihen saakka, kunnes Väinöpapan tyttöystävä kotiuttuu meille.Kolmas pukki onkin sahapukki. Siitä ei ole kuvaa, kuten ei kukostakaan, Sir Lancelotista, vielä. Kukkoa on hyvä pitää pari päivää sisällä, jotta se tottuu uuteen kotiinsa.
3 kommenttia:
Alkoi heti persusta hehkutella kun näin nuo sarvet... Olen eläinrakas ihminen, mutta lapsuuden muistot erään ravitallin pihavahdista ovat jättäneet jälkensä jos ei kankkuihin niin sieluun - suhtaudun kyseisiin elikoihin hiukan varauksella :)
Ai kun söpöisiä!!Ja hauskoja nimiä!
Nunt: Oi ahteria, tämä kyllä osui nauruhermoon! Koitamma opettaa Väinöpapan hyville tavoille, tavoitteena ei ole mikään puskuri. Alku näyttää lupaavalle, kummatkaan pukit eivät yritä puskea ihmisiä. Isä-pukki ainakin on mitä ihanin ja lempein kaveri, se päkättää kainoisti ja kerjää rapsutuksia.
Satunkaa: Kiitti!
Lähetä kommentti