lauantai 1. toukokuuta 2010

Vapunpäivänä, kukin tavallaan


Kanat touhottavat pihamaalla.
Mies puuhaa kasvimaata;
kärrää tallista kanankakkaa.

Tulee ennustettu sade.
Ensimmäisten pisaroiden myötä kuttu aloittaa
määrätietoisen mäkätyksen;
se tahtoo sisälle suojaan.

Sateesta huolimatta
kanat pensaan juurella jatkavat tyytyväistä kuopsutteluansa.
Pisaroista ei mieskään piittaa;
se raivaa nyt pihaa talven jäljiltä.

Touhullansa innostavat minutkin;
saan puhtaat lakanat ja sanat paperille,
ainakin.

5 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Oi kun tämä on ihana! Ja voi ihmettä noita tipusia, ihanuuksia ja niin kauniit kuvat!

Suloista toukokuuta sinulle!

Anonyymi kirjoitti...

Melkein haistan vienon savun, mullan ja tuulessa raikastuneiden lakanoiden tuoksun ja silmissäni näen nuo kauniit, värikkäät maatiaiskananne (niiksi nimitän kirjavia, kun en kanoista juuri mitään tiedä) ja hellyttävät tipusenne. Ihanaa kevätpuuhailua teillä. :)

Anonyymi kirjoitti...

Oi-voi, unohdin nimeni. Tuo edellinen olin siis minä, Sari.

Ninnu kirjoitti...

Ihanan kotoisen ja mukavan oloista. Rauhallista.

Lankastia kirjoitti...

Kiitos Satu!
Tiput ovat suloisia, ja ne ovat kasvaneet ihan hurjaa vauhtia. Eivät enää oikein pysy pahvilaatikossaan öisin, vaan kulkevat pitkin saunan lauteita.. ja yh, kakkivat pitkin..

Kiitos Sari!
Maatiaisiksi mekin kanojamme kutsumme. Emme itseasiassa tiedä, minkä rotuisia ne ovat. Tuoja sanoi niitä silkkikanoiksi, mutteivat ne silkeiltä minusta näytä. Enempi ne näyttävät brahmoilta, mutta ovat brahmoiksi aivan liian pieniä.

Kiitos Ninnu!
Tuo vapunpäivä tosiaan oli hieno, mukava ja rauhallinen päivä :)