Toinen huivini, toinen pitsineuleeni, mutta ensimmäinen kolmiohuivini ja ensimmäinen sininen neuleeni. Tämä oli myös ensimmäinen keskeltä niskaa aloitettu huivi. Hyvä systeemi: jos on aloittelija, eikä vielä osaa arvioida lainkaan langanmenekiä.
Alkukommellusten jälkeen huivia oli kiva tehdä. Varsinkin siinä vaiheessa, kun opin kutomaan kuviota ulkomuistista ja osasin korjata laskuvirheeni joutumatta purkamaan vähintään kolmea riviä.
Reunasta jätin viimeisen mallikaavion kutomatta, koska minusta huivi oli kaunis näin. Sillä ei ollut yhtään mitään merkitystä, että yksi vyyhti riitti tarkalleen tähän asti.. Mutta totta puhuen tykkään, että asiat ovat yksinkertaisia.
Huivin pitsikuvio tuo mieleeni Sulkahernepensaat, jotka kasvavat pihamaalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti