"Mä vaan maalaan tän yhen tuolin, en mä sotke." Joo niin varmaan, en sotke ainakaan itseäni. "Ja muistan kyllä varoa tota naulaa." Sotkin sekä paidan että housut ja istuin siihen naulaan. Ja ne housut repes. Siihen naulaan jäivät kiinni.
Mä sain näin kivan paikan housujeni takamukseen!
Se paita. Tottakai osuin rintapielellä juuri maalattuun tuoliin. Ei se nyt niin paha sotku ole, mutta juuri sellaisessa kohdassa, että sen huomaa heti.
Kuinka sopivasti äiti olikaan lahjoittanut minulle vanhoja verhokankaita. Molemmat paikat ovat samasta verhosta, Tampellan Taivaanradasta. Kangas on vähän villi ikkunalle nyt, mutta 80-luvun alussa se oli pop. Tähän paitaan tämä kankaankohta sopii näin hyvin.
Kuinka sopivasti äiti olikaan lahjoittanut minulle vanhoja verhokankaita. Molemmat paikat ovat samasta verhosta, Tampellan Taivaanradasta. Kangas on vähän villi ikkunalle nyt, mutta 80-luvun alussa se oli pop. Tähän paitaan tämä kankaankohta sopii näin hyvin.
2 kommenttia:
Eikäh.. Aika ystävä sulla Japanissa!
Upeita lahjoja lähettelevä ystävä Japanissa ois kyllä kiva.
Mutta nämä sakset on tullu poikain yhteistilauksessa saksalaisesta firmasta: dick.biz Niillä on myynnissä vaikka mitä hyviä työvälineitä!
Lähetä kommentti