maanantai 26. tammikuuta 2009

Leipää ja yksi pipo


Reilu vuosi sitten Perfektionisti-idealisti-hippi oli vakaasti päättänyt opetella leipomaan hyvää ruisleipää. Saimme vieraaksemme kokeneen leiväntekijän, tuliaisiksi 10 kiloa ruisjauhoja, kannellisen puusaavin, hiertimen, koivuvarvun ja mikä tärkeintä: hyvän taikinajuuren. Idealisti sai seurata, miten kokenut leiväntekijä tekee leipää, ja millaiselta näyttää ja tuntuu hyvä taikina.

ohje:
3 litraa vettä
noin 3 kiloa jauhoja
hyppysellinen suolaa
paljon lämpöä


Oppien jälkeen alkoi ankara harjoittelu. Oli sitä ruisleiväntekoa harjoiteltu ennen oppien saantiakin, mutta nyt harjoittelu oli selvästi määrätietoisempaa. Harjoittelun tueksi Idealisti haki lisäneuvoja kirjoista: Rauramo, U. (2004) Ruis -- Suomalaisten salainen ase sekä Nurminen, A. Salo, A-L. (1980) Leivät, kukot ja piirakat perinteiseen tapaan.

Leivonta kerta leivontakerran jälkeen leivästä alkoi vähitellen tulla aina parempaa ja parempaa. Vuolukivisen leivinuunin lämmittäminen juuri ruisleivän paistoon sopivaksi alkoi vähitellen onnistua.



Siinä vaiheessa kun minusta leipä oli erinomaista, kerrassaan maukasta, perfektionisti harmitteli leipään syntyneiden kanjonien syvyyttä tai leivän muka ei niin täydellistä rakennetta. Tänään perfektionistilla oli todellinen ongelma: hän ei löytänyt tekemästään leivästä mitään vikaa. Ehdotin, että leipä oli yksinkertaisesti täydellistä. Perfektionisti oli toista mieltä: "Kyllähän tässä nyt jotain vikaa täytyy olla!"



lanka: 7veli kaksinkerroin
puikot: 5 mm
ohje: ainaoikeaa tasona, lyhennetyin kerroksin

Muiden blogeja selatessani olen nähnyt monia kivoja pipoja. Idealistin leipoessa, minä neuloin yhden päähineen. Tästä tosin ei tullut niin kiva, kun ajattelin, mutta tuotosta kävimme kuvaamassa lähitienoon maisemissa.


5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kerrassaan hyvän näköisiä leipiä ja kivan värinen pipo!!

kerttu kirjoitti...

Upean näköisiä limppuja. Mieheni haluaa syödä juuri tuon näköistä leipää...limppuja ei syödä Länsi-Suomessa!

Lankastia kirjoitti...

Kiitos teille kommenteista. Limput ovat sekä näöltään että maultaan upeita. Harjoittelua leivänteon oppiminen vaatii, ja tietty hyvän juuren. Harjoitteluvaiheessa suurimman osan leivistä mies paistoi sähköuunissa, niistäkin tuli ihan hyviä.
Mahdotonta oppiminen ei ole, meiltä saa tarvittaessa juurta! Limppuja viedään aina tuliaisiksi lännessä asuville sukulaisille..

Tess kirjoitti...

Oi, itsetehtyä ruisleipää parempaa ei olekaan :) Mummoni leipoo ihan sähköuunissa ruisleivät ja melkoista herkkua saa aikaiseksi. Itse en ole ruisleivän tekoon koskaan uskaltautunut, vaikka muuten tuleekin leivottua.

Lankastia kirjoitti...

Mee ihmeessä mummon luokse oppiin! Se on jännä, miten mummoihmiset ovat mielissään, jos joku tahtoo oppia heidän taitamiaan taitoja.

Itsekin olin joulun alla oppimassa perinteistä karjalanpiirakantekoa NAAPURINI isotädin luona. Isotäti puhuu asiasta vieläkin, niin mukavaa hänestä oli neuvoa ensikertalaista.