Leipää ja yksi pipo

Reilu vuosi sitten Perfektionisti-idealisti-hippi oli vakaasti päättänyt opetella leipomaan hyvää ruisleipää. Saimme vieraaksemme kokeneen leiväntekijän, tuliaisiksi 10 kiloa ruisjauhoja, kannellisen puusaavin, hiertimen, koivuvarvun ja mikä tärkeintä: hyvän taikinajuuren. Idealisti sai seurata, miten kokenut leiväntekijä tekee leipää, ja millaiselta näyttää ja tuntuu hyvä taikina.

ohje:
3 litraa vettä
noin 3 kiloa jauhoja
hyppysellinen suolaa
paljon lämpöä

Oppien jälkeen alkoi ankara harjoittelu. Oli sitä ruisleiväntekoa harjoiteltu ennen oppien saantiakin, mutta nyt harjoittelu oli selvästi määrätietoisempaa. Harjoittelun tueksi Idealisti haki lisäneuvoja kirjoista: Rauramo, U. (2004) Ruis -- Suomalaisten salainen ase sekä Nurminen, A. Salo, A-L. (1980) Leivät, kukot ja piirakat perinteiseen tapaan.

Leivonta kerta leivontakerran jälkeen leivästä alkoi vähitellen tulla aina parempaa ja parempaa. Vuolukivisen leivinuunin lämmittäminen juuri ruisleivän paistoon sopivaksi alkoi vähitellen onnistua.

Siinä vaiheessa kun minusta leipä oli erinomaista, kerrassaan maukasta, perfektionisti harmitteli leipään syntyneiden kanjonien syvyyttä tai leivän muka ei niin täydellistä rakennetta. Tänään perfektionistilla oli todellinen ongelma: hän ei löytänyt tekemästään leivästä mitään vikaa. Ehdotin, että leipä oli yksinkertaisesti täydellistä. Perfektionisti oli toista mieltä: "Kyllähän tässä nyt jotain vikaa täytyy olla!"

lanka: 7veli kaksinkerroin
puikot: 5 mm
ohje: ainaoikeaa tasona, lyhennetyin kerroksin

Muiden blogeja selatessani olen nähnyt monia kivoja pipoja. Idealistin leipoessa, minä neuloin yhden päähineen. Tästä tosin ei tullut niin kiva, kun ajattelin, mutta tuotosta kävimme kuvaamassa lähitienoon maisemissa.