Paikkoja

"Mä vaan maalaan tän yhen tuolin, en mä sotke." Joo niin varmaan, en sotke ainakaan itseäni. "Ja muistan kyllä varoa tota naulaa." Sotkin sekä paidan että housut ja istuin siihen naulaan. Ja ne housut repes. Siihen naulaan jäivät kiinni.

Mä sain näin kivan paikan housujeni takamukseen!

Se paita. Tottakai osuin rintapielellä juuri maalattuun tuoliin. Ei se nyt niin paha sotku ole, mutta juuri sellaisessa kohdassa, että sen huomaa heti.

Kuinka sopivasti äiti olikaan lahjoittanut minulle vanhoja verhokankaita. Molemmat paikat ovat samasta verhosta, Tampellan Taivaanradasta. Kangas on vähän villi ikkunalle nyt, mutta 80-luvun alussa se oli pop. Tähän paitaan tämä kankaankohta sopii näin hyvin.

Verhokangas muuttui myös muutamaksi kestoksi. Ohjeet löytyvät täältä.

Idealisti-hippi kävi hakemassa postista paketin. Siinä oli lahja, joka ei ihan synttäriksi Suomeen ehtinyt. Nyt loppui hammastenkiristely kangasta leikatessa, japanilaiset räätälinsakset leikkaavat kuin unelma.

Saksien mukana tuli seikkaperäiset teroitusohjeet englanniksi ja saksaksi. Lueteltuna oli mm. vesihiomakivien karkeudet. Mikäli jokin jäi epäselväksi, löytyi puhelinnumero teroituspalveluun. Ja jos sittenkään ei ymmärtänyt, mahdollisuutena on lähettää työvälineet heille teroitettavaksi.