Windsbraut -Spitzbergen

eli Vuoret

lanka / yarn: Zitron Trekking Pro Natura
puikot / needles: 4,5 mm
ohje / pattern: Windsbraut-Spitzbergen

Spitsbergen muuten löytyy Jäämereltä, täältä.
You can find Spitsbergen here.

Projektina tämä oli varsin miellyttävä kokemus.
Ohje oli riittävän vaihteleva, ja lopputulos on mahtava.
Nyt vain mietin sitä, että mitä ihminen tekee monella jättimäisellä huivilla!
Missä mä tätä käytän?

This shawl was a pleasant project.
The charts were enough alternating and the shawl itself is lovely.
My only concern is that where can I use it,
and what an earth does one with multiple amount of huge shawls!

Nämä nuoret ovat varsin hauskaa seuraa!
Ne seuraavat uskollisesti perässä pitkin pihamaata,
ja aamuisin käydään yhdessä postilaatikolla.

These youngsters are funny companions!
They like to follow us around. In the morning we check our mailbox together.

Maan antimia

Kevät on edennyt hurjaa vauhtia, ihan erilailla kuin viime vuonna. Viime vuonna ehdin tuskastua lumeen, tänä vuonna jäin vähän lunta kaipaamaan. Viitisen viikkoa sitten meillä oli vielä komeita kinoksia pihalla, mutta nyt olemme keränneet jo monet salaatit pihasta.

This spring has been so different compared to spring the earlier year. Last year I was quite fed up with snow, this year I miss the snow. This year everything happened real fast. Only 5 weeks ago we still had snow in our garden. Now I have been already collecting salad from our garden.

Tässä on ainakin:
maitohorsmaa,
poimulehteä,
voikukan lehtiä,
vuohenputkea,
viinimarjapensaan lehtiä.
On oikein maukasta,
kun lisää tilkan oliiviöljyä ja balsamiviinietikkaa.

Talon reunustalla kasvaa herkkua!
Täällä päin on ilmeisesti tapana pitää tankoparsaa
ihan vain koristekasvina.

We are lucky:
this parsley grows behind our house!

Tiput

Viime aikoina meillä on ollut ahkerassa luvussa vuonna 1937 julkaistu Siipikarjan hoidon oppikirja -niminen opus.

Kuvia on otettu paljon tai ihan liikaa, mistä seurauksena on valinnan vaikeutta.

Meidän kanat ovat olleet mahdottoman innokkaita hautojia.
Pääsiäisen mentyä tallista alkoikin kuulua piipitystä.

Kanat tosin keskeyttivät haudonnan hyysätäkseen syntyneitä, joten Idealisti toi nämä ensinnä kuoriutuneet sisälle pahvilaatikkoon, ja nosti kanasen takaisin hautomaan. Keskeytyksestä huolimatta tipuja syntyi muutama lisää, ja ne jäivät talliin emon hoidettaviksi. Tarkkaa syytä emme tiedä, ilmeisesti tietty prosentti vain kuolee, mutta veikaamme mm. liian kylmiä oloja tai sitä haudonnan keskeytymistä. Tallissa olleet tiput eivät selvinneet.

Pahvilaatikossa sen sijaan on 4 touhukasta ja hurjalla vauhdilla kasvavaa tipusta. Mustia tipuja on kaksi, Taistelija ja Samurai. Kolmas tipu on keltainen, ja koska sillä on koko vartalon mittainen irokeesi, se on nimeltään Inka-Intiaani. Neljäs tipuista on keltainen, ja se on nimetty pitämänsä metelin vuoksi Piu-Piuksi. Joskus tosiaan voisi luulla, että meillä on jokin avaruushyökkäys meneillään.

Our chickens have been extremely willing to sit on eggs. Right after the Easter the first ones hatched. Of course the chickens started to babysit the chicks and left the other eggs alone in the nest. The Idealist brought the chicks in the house and lifted a chicken back to its nest. After that a couple of chicks were born and we let the chickens take care of them. Sadly those chicks didn't survive, maybe it was too cold in the barn.

Now we have 4 cheery and fast growing chicks in our house. They have been photographed a lot. Or too much I would say, it's so hard to choose.

Kanaset

Puhelimessahan meille oli tulossa 6 kanaa +kukko. Autosta tullessa niitä piti olla 7 kanaa ja se kukko. Myöhemmin me laskettiin kanasia. Ja laskettiin uudelleen, mutta niitä kanasia on kyllä yheksän! Ja se kukko ja meidän oma kukko, eli siis yhentoista lauma yhteensä!

Aika ihania ne ovat!
Kuuleman mukaan nämä kanaset olisivat silkkikanoja. Pienen kuvahaun perusteella nämä muistuttavat meistä enempi brahmoja?

Saalistajakin pääsi katsomaan kanasia talliin. Saalistaja olikin sitä mieltä, että pääsiskö jo ulos täältä, kun kanat nostivat korviahuumaavan metakan.

Ulos näitä ei enää vapaana uskalleta päästää. Tokana ulkoilupäivänään kanaset katosivat metikköön, jossa ihte teossa nähtiin naapurin kissan niitä koittavan saalistaa. Kanaset saatiin illalla neljässä erässä sisälle, kaikki paitsi yksi. Se yksi vietti yönsä lautakasan alla, josta me se äänien perusteella löydettiin vasta seuraavana päivänä. Mä jo melkein luulin sen kadonneen iäks, kun kanahaukkakin pyöri ahkerasti lähitienoolla. Illalla tuo liiteli ihan liiterin vieriä myöten.

Kukolle edellisen omistajan tytär oli antanut nimen: Arttu

Eläintarha

Valkoinen pukki on jo päässyt uuteen kotiin, mikä on toisaalta helpotus, toisaalta harmistus. Väinöpapan kanssa on nyt helpompi touhuta, se seurailee kiltisti perässä ilman liekanaruakin. Se tykkää olla lähellä, kiipeillä ja syödä. Se syö kaikkea! Oksat kelpaavat samoin kuin männynkuori ja tuohi. Lempipaikkoja pihassa ovatkin hyvien nurmien lisäksi pöllipino, pintalautakasa sekä puupinot. Yksin Vänöpappaa ei voi pitää missään muualla kuin tallissa, ja sinnekin jäädessään se ensialkuun aina päkättää ja huutaa.

Puupinot ovat olleet tarkassa rasitustestissä.

Saalistaja on kiinnostunut Väinöpapasta, mutta liian läheiseksi käyvälle pukille se kyllä näyttää myös käpälää.

Sir Lancelot kävi jo kerran ulkona. Hetken pihassa kuopsuteltuaan tyyppi otti ja katosi. Löydettiin se sitten onneksi lähimetsästä, josta se tuli ihan omia aikojaan pihamaalle pyörimään. Sisälle talliin laitto oli tosin hieman hankalaa, ja asiaa ei ehkä auttanut yhtään se, että Saalistaja koitti saalistaa kukkoa. Ajamalla mekään ei kukkoa sisälle saatu, kukko oli liian vikkelä eikä se tajunnut mennä tallin ovesta sisään.

Iltasella tilanteen rauhotuttua kukko alkoi seurata pihalla sekä vuohea että minua. Lopulta kukko seurasikin meitä talliin asti, ja oikein innostui potpottamaan, kun huomasi oman karsinansa.

Kanojahan me olemme etsineet kukkoselle. Mie aattelin aluksi, että yksi kana olisi riittävästi. Sitten luimme, että yksi kana kukon seurana stressaantuu liikaa. Ajattelin, että noin 3 kanaa olisi ehkä sopivasti. Idealisti taas halusi alkujaan 3-4 kanaa. Yhden yön yli nukuttuaan tuumasi, jotta sellainen 5-6 kanaa ois kiva. Tänään myö sitten saatiin silkkikanoja: 7 kanaa sekä yksi kukko lisää!

Väinöpappa, Poutapilvi ja Sir Lancelot

Pihaan tipahti tänään kolme pukkia ja kukko.

Ihan hyvin meillä on alkanut elo uusien perheenjäsenten kanssa sujua. Molemmat pukit pääsivät jo kerran karkuun, kun saivat nahkaiset kaulapantansa katki. Lisäksi Saalistaja on selkeästi sitä mieltä, että kukko olisi mitä mehevin ateria.

Väinöpappa on meidän oma vuohi.

Väinöpappa on varsinainen sylivauva. Se änkee heti syliin nukkumaan tai syömään paidanhelmoja, jos istahtaa tuolille.

Poutapilvi on meillä hoidossa. Se pitää Väinöpapalle seuraa ainakin siihen saakka, kunnes Väinöpapan tyttöystävä kotiuttuu meille.

Kolmas pukki onkin sahapukki. Siitä ei ole kuvaa, kuten ei kukostakaan, Sir Lancelotista, vielä. Kukkoa on hyvä pitää pari päivää sisällä, jotta se tottuu uuteen kotiinsa.